Aavan meren tuolla puolen

Meidän reissu ei suuntautunut ihan maailman merille asti, mutta Turun saaristo ja yksi yö merellä riittivät luomaan unohtumattoman elämyksen.
Meille järjestyi mahtava tilaisuus olla "asiakkaina" näytössä, jonka eräs aikuisopiskelija piti. Aiheena oli luonnossa ohjaaminen, hän oli valinnut siihen purjehtimisen.

Koululta lähdettiin ajelemaan kohti Turkua klo 4.00, joten herätyskello soi ihan liian aikaisin. Onneksi autossa pysty nukkumaan, kannatti ottaa oma tyyny mukaan. Otettiin tampereelta kyytiin yksi miehistön jäsenistä ja syötiin matkalla vielä buffet-aamiainen.
Laiva oli Aurajoen rannassa ja siellä tavattiin kapteeni (sama tyyppi, joka piti näytön) ja toinen miehistön jäsenistä. Ei tämä ihan lomareissu ollut meille, vaan jouduttiin/päästiin opettelemaan purjehtimista ja laittamaan ruokaa. Toimittiin siis miehistön jäseninä. Silti, kyllä mun mielestä tämän pystyi lomailun kannalta ottamaan.. Purjelaivan kannella nukuttaa muuten älyttömän hyvin! Meidät jaettiin kahteen ryhmään, toinen ryhmä oli kannella, kun toinen taas teki esim. ruokaa. Vuorot oli n. 4h pituisia.

Laiva yllätti positiivisesti ; hienot jalopuupinnat, paljon hyttejä ja oma vessa! Naiset sai oman hytin, jossa oli oikeen "kattoikkuna". Luksusta verrattuna vaellusten oloihin, ei haitannut yhtään.

Ajeltiin ensin moottorin voimin Aurajokea pitkin ja kun päästiin merelle nostettiin purjeet. Suuntana oli Houtskari, Näsbyn kylä. Mennessä oli vastatuuli, joten jouduttiin luovimaan. Siitä seurasi käännökset ja se, että astiat, padat, kattilat ja ihmiset lenteli pitkin seiniä. Oli hauska olla silloin keittiövuorossa. Tehtiin hernekeittoa (lämmitettiin purkkihernekeittoa) ja harkittiin lettujen tekemistä. Siihen se sitten jäikin, olis voinu tulla vähän toispuoleisia lettuja. Laivassa oli jääkaappi, joten reissussa oli tuoretta, kylmää ruokaa. Ihmeellistä. Hernekeittokattila piti ruuvata kiinni hellaan ja kävely oli todella vaikeeta kannen alla, kun laiva kulki välillä vinossa.

Ajoittain satoi ja tuuli kovasti, olisi saanut myrskytä enemmänkin. Pelastushelikopterikin näyttäytyi.
Toisinaan kuuntelin salakieltä, kun merimiehet puhuivat keskenään. Lauseissa vilahteli mulle tuntemattomia sanoja, joihin yritin kysellä selitystä. Yksi jäi mieleen ja se oli venda/vendaus. Yhdistän sen lentäviin astioihin ja siihen, kun löin pään kaapin oveen. Se on siis vastatuuleen tehtävä käännös ( eli sama, kuin luoviminen, ehkä?).

Vierasvenesatamaan saapuessa keli oli kuitenkin aurinkoinen. Lämmin suihku tuntui ihanalta, vaikkei varsinaista kylmän tunnetta matkalla tullukaan. Illalla pojat kokkasi blinejä, jotka syötiin lohen, sipulin ja smetanan (italiansalaatin siis) kanssa. Hyvältä maistui.

Käytiin kiertelemässä kylällä illalla ja nähtävyyksiä oli paljon... Vielä nukkumaan mennessäkin keinutti päässä.

Meillä oli aamupala vuoro, joten herättiin klo 7.30. Aamupalan jälkeen käytiin vielä kaupassa ja paluumatka Aurajoelle alkoi n. klo 9. Nostettiin purjeet ylös ja myötätuuli kuljetti tasaiseen tahtiin. Ihan erilaista, kuin eilen. Luin kirjaa kannella, aurinko paistoi ja nukahdin. En tiedä miten kauan nukuin, mutta mut herätettiin ja käskettiin ohjaamaan laivaan. Olin onnistunut välttelemään sitä tähän asti.

Se oli yllättävän vaikeeta, mutta pikkuhiljaa siihen tottui ja oppi käsittelemään ruoria pienillä liikkeillä. Elämän ensimmäinen merikotka nähty.

Paluumatka meni nopeammin ja pian oltiinkin laiturilla Turussa. Laivaan tuli heti uusi miehistö, jotka lähtivät kenties seilaamaan sinne maailman merille. Me suunnattiin kuitenkin takaisin Pohjois-savoon.

Mahtava elämys ja seikkailu. Olin aina halunnut kokeilla purjehdusta ja meri on minulle rakas elementti. Koulun kautta tämäkin järjestyi. Ei minuun kuitenkaan vielä purjehduskärpänen iskenyt, mutta ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.

Ryhmäytymisretki

Jo toisella kouluviikolla meillä oli lyhyt yhden yön vaellus. Lähdimme ryhmäytymisretkelle Talaskankaalle. Talaskangas on luonnonsuojelualue Kajaanin, Sonkajärven ja Vieremän kuntien alueella. Luonto siellä on erämaista ja jänkiä on paljon.
Meidät jaettiin kolmeen ruokaryhmään, joiden kesken jaettiin ruoat, trangia ja polttoaine.

Heti alussa oli vähän haastetta, kun piti kahlata tien katkaisseen puron yli. Toiset tasapainoili puunrunkoa pitkin, osa käveli suoraan veteen. Lopulta päästiin mettään pehmoiselle ja tasaiselle polulle. Sää oli lämmin ja loppukesän valo pehmensi maisemaa. Pikku-Talaksen rannalla keitettiin kahvit ja sieltä käveltiin Patalammelle, jossa oltiin yötä.
Osa nukkui laavussa, toiset teltassa. Meillä oli "kokkikilpailu" eli tehtiin retkikeittimellä kolmen ruokalajin ateria. Kaikilla oli samat raaka-aineet ja luontoa sai hyödyntää vapaasti.

Meidän ryhmän ateria oli lopulta:
* Nuudeleita, possua ja sinappi-puolukkakastiketta
* Kermapastaa ja currymaustettua tonnikalaa
* Kaurakeksejä ja puolukka-suklaakastiketta

Yllättävän hyviä noi ruoat oli. Luonnossa kaikki maistuukin paremmalta. Myönnetään, että kermapasta oli  valmista pirkkapastaa (lisättiin kuitenkin se kerma ite siihen) ja tonnikala lusikoitiin purkista sekaan.

Yöllä kurjet huusivat ja täysikuu näyttäytyi pilvien takaa. Tuli huomattua, että crocksit + villasukat  yhdistelmä ei ole paras mahdollinen valinta kun lähdettiin ihailemaan täysikuuta jänkien keskelle ... Tosiaan, jokaisen jängän kohalla pysähdyttiin se vartti. Nuotion lämmössä oli hyvä kuivatella sukkia ja myös polttaa ne, tutustuen samalla luokkalaisiin.

Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen herättiin kuuden maissa. Syötiin aamupalaa, joka koostui lähinnä puurosta ja leivästä. Kun leiri oli purettu ja tavarat pakattu lähdettiin takaisin autoja kohti. Lounas syötiin taas Pikku-Talaksen rannalla, toisella puolella lampea vain. Mun makuun vähän liian tulisia chilinuudeleita (näytti enempi keitolta..).
Loppumatka menikin nopeasti kävellen ja paluumatkalla auton täytti väsynyt porukka ja sitäkin väsyneemmät jutut.

Kilometrejä kertyi yht. 12 km, mikä on aika vähän kahdelle päivälle. Maasto Talaskankaalla on tasaista ja korkeuseroja reitillä on vähän.
Reissussa tuli opittua se että, kartalla paikan nimet on aina pohjoiseen päin. Siitä on helppo tietää missä on karttapohjoinen. Eli kirjainten yläreuna osoittaa pohjoiseen.

Mukava "koulun aloitus", joka antoi vähän esimakua tulevasta.  Tän jälkeen onkin ollut toinen toistaan hienompia reissuja ja elämyksiä.
           

Karhunkierros & Oulangan kansallispuisto

Kiersimme äitini ja koiramme kanssa Kuusamossa sijaitsevan Karhunkierroksen heinäkuussa 2013. Se oli ensimmäinen pidempi vaellukseni. Sitä ennen olin ollut lyhyemmillä n. 1-2 yön vaelluksilla. Äitini oli joskus nuoruudessaan kiertänyt sen kaverinsa kanssa ja olinkin saanut kuulla paljon tarinoita siitä reissusta. Ajattelin, että minäkin haluan ja niin sitä lähdettiin Kuusamoon helteisenä heinäkuuna.

Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti. Se on n.80km pitkä ja vaelluksen voi aloittaa monesta eri kohdasta, jolloin matka tietysti vaihtelee, mutta pisimmillä se on n. 80 km. Me lähdimme pohjoisimmasta lähtöpaikasta, Hautajärven luontotalolta. Jätimme auton opastuskeskuksen pihaan ja siinä se säilyikin hyvin vaelluksen loppuun asti. Karhunkierros ei ole rengasreitti, jossa on sama lähtö- ja päättymispaikka, vaan reitti kulkee pohjois-etelä suunnassa suurimmaksi osaksi Oulangan kansallispuistossa. Reitti on merkitty maastoon hyvin, mutta kartta on hyvä olla silti mukana. Suunnistustaitoa tällä reitillä ei kuitenkaan tarvitse, joten tämä on hyvä paikka jos haluaa pidemmälle vaellukselle, mutta ei ole varma omista suunnistustaidoistaan.
Reitin varrella on autiotupia paljon, mutta sesonkiaikaan ne ovat yleensä täynnä. Ainakin, jos on isommalla porukalla liikkeellä tai kaipaa omaa rauhaa suosittelen teltassa nukkumista. Meillä oli koira mukana reissussa ja sitähän ei saanut viedä autiotupiin, joten yövyimme teltassa. Telttaa ei saa pystyttää alueella ihan minne huvittaa, vaan sitä varten on merkityt telttailupaikat. Yleensä samassa paikassa on myös nuotiopaikka, laavu/autiotupa. Jossain varmaan suositeltiin, että juomavesi olisi keitettävä, mutta me juotiin ilman keittämistä ja vielä ollaan hengissä. Jokainen harkitkoon tämän asian itse.

Riippusiltoja on paljon reitin varrella 

Reitti päättyy Rukalle, josta on mahdollista mennä bussilla tai taxilla takaisin auton luokse.
Karhunkierrokselle pääsee myös julkisilla kulkuneuvoilla, mikä tekee kohteesta helpommin lähestyttävämmän. Lähin rautatieasema on Kemijärvellä, josta matkaa kansallispuistoon tulee n.130km. Linja-autolla ja lentokoneella pääsee Kuusamoon. Arkisin karhunkierrosbussi/lentokenttäbussi kulkee välillä Kuusamo - Ruka - Käylä - Ristikallio - Hautajärvi.  Aikataulut  löytyvät täältä.

Hautajärven luontotalon pihaa

Oulangan kansallispuiston luonto on mielestäni hyvin kaunista. Alueella virtaa kaksi suurta jokea, Oulankajoki ja Kitkajoki. Oulankajoki on 135km pitkä ja sen vedet kerääntyvät Sallan jängiltä, varsinainen joki alkaa kuitenkin vasta Aittajärvestä. Joen rantoja reunastuvat jyrkät kalliot ja välillä hienot hiekkarannat. Näkemisen arvoisia paikkoja ovat esim. Oulankajoen kosket (Kiutaköngäs ja Taivalköngäs), Oulangan kanjoni, Rupakivi, Jyrävä ja Ristikallio.
Kansallispuistossa kasvaa paljon harvinaisia kasveja, kuten neidonkenkä, tikankontti ja pohjanailakki. Neidonkenkä on puiston tunnus ja uhanalaisuudestaan huolimatta se on alueella aika yleinen. Neidonkenkä ja tikankontti ovat molemmat kämmekkä eli orkidealajeja. Hassua, että Suomessakin kasvaa orkideoita luonnonvaraisena.
Oulangan kansallispuisto on sekoitus vaaroja, mäntymetsiä, jokilaaksoa, lehtoa ja jänkää. Erittäin monipuolista maastoa siis ja maisemat ovat hienoja. Polut ovat kuitenkin kuluineita ja kovaksi tallaantuneita. Reitti on paikoin kivikkoinen ja juurakkoinen + korkeuseroja on jonkun verran.

Mutta nyt itse asiaan eli reissukertomukseen. Olen pitänyt joka vaelluksella päiväkirjaa, jota on sitten kiva lukea myöhemmin ja paikannimet yms. löytää sieltä. Tulen jatkossakin pitämään päiväkirjaa reissuilta ahkerasti.

21. 7. 13
Saavuttiin Hautajärven luontotalolle n. klo 18 ja matkaan lähdettiin n. klo 18.20. Reitti kulki paljon jänkien poikki ja välillä pitkospuut oli tosi liukkaita. Vettäkin satoi. Köysivene, joka karttaan oli merkattu olikin riippusilta. Käveltiin Perttumakosken laavulle, jossa oltiin yötä. Matkaa sinne kertyi n. 7 km ja maasto oli aika helppokulkuista. Välillä koira ketutti tosi paljon, kun ei ollu ne korvat siellä päässä, vaan eläinten hajut yms. vei voiton. Noh, siitä selvittiin. Teltta pystyyn ja nuotiota tekemään. Iltapalaksi marjakiisseliä ja kaakaota/teetä. Koirakin rauhottui, nuotio lämmittää ja koski pauhaa taustalla. Hieno paikka ja ei muita ihmisiä. Joo ja tänne hukkui myös meripihkakaulakoru... Ihan pieni vinkki: ei kannata ottaa koruja vaelluksille...

                                                                                                     

Perttumakoski 

22. 7. 13

Herättiin joskus 10 jälkeen. Käveltiin n. 4 km ja käytiin katsomassa Rupakivi. Portaat alas oli tosi jyrkät, joten jätettiin rinkat ylös. Rupakivi on erikoinen iso kivi keskellä Savinajokea. Se on merkattu karttaan, niin kuin muutkin nähtävyydet. Vähän matkan päässä on Vasajängänojan laavu, jossa syötiin kinkku-juustopastaa + tonnikalaa, näkkäriä, metwurstia ja keksejä. Laavu on ihan joen rannalla. Sieltä jatkettiin Savilammen autiotuvalle, jossa oli paljon porukkaa. Käytiin katsomassa Oulangan kanjonia, kannattaa kiivetä ihan ylös asti, jossa oli penkki. Sieltä oli parhaat näköalat.Matkalla autiotuvalle opastettiin jotain eksynyttä joukkoa. Ainiin, täällä ei pitänyt voida eksyä.

Rupakivi

He selvisivät kuitenkin onnellisesti perille (kannattaa kuitenkin olla se kartta mukana). Illalla syötiin ei syötävää kana-sinihomejuustokeittoa, kaakaota, tikkupullaa ja näkkäriä. Liikaa ihmisiä.

                                                                                 

Portaat Savinajoen rantaan

23. 7. 13
Ylös 7.30 ja aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Taivalköngästä. Tarkoitus oli käydä Ristikalliolla, mutta kuuma päivä ja huonosti nukuttu yö saivat jättämään välistä. Pidettiin ruokatauko Taivalkönkäällä. Mexiconpataa+soijarouhetta ja näkkäriä. Kämppä oli hienolla paikalla. Kamerasta loppui patterit, joten siihen jäi kuvien otto.. Polku taivalkönkäältä eteenpäin on aluksi kivikkoista ja juurakkoista sittemmin tasaista mäntykangasta. Yövyttiin Runsulammen telttailualueella, kaunis paikka. Kävin uimassa viileässä Oulankajoessa. Vaikka virta ei näytä voimakkaalta se on silti yllättävän vahva! Oltiin ainoat yöpyjät sillä paikalla.








24. 7. 13
Lähdettiin vaeltamaan n. 9.45 Kiutakönkäälle. Siellä pidettiin tauko ja käytiin katsomassa Kiutaköngästä lähempää, ehdottomasti kannattaa käydä! Syötiin lihakastiketta ja muussia. Sieltä jatkettiin Ansakämpälle, jossa oli paljon ihmisiä. Iltapalaksi nuudeleita ja sitruunakiisseliä. Hieno paikka Oulankajoen rannalla. Vesi virtaa hiljaa ja hiekkatörmät reunustavat rantoja.

25. 7. 13
Liikkeelle lähdettiin n. 10.30 Jussinkämpälle, jonne on matkaa n. 8km. Polku nousi ja laski, sitä mukaan myös fiilikset laski. Kulkeminen oli hidasta. Syötiin Jussinkämpällä: juustopastaa+tonnikalaa. Sieltä jatkettiin vielä 6km Kitkajoen varteen, missä oltiin yötä. Alueella oli myös kota ja nuotiopaikka. Kitkajoki on kirkas joki ja vesi oli viileää. Iltapalaksi sipulikeittoa, sitruuna- ja marjakiisseliä ja näkkäriä + kaakaota.
Nukkumaan 21 aikoihin.

26. 7. 13
Aamulla lähdettiin 11 maissa Ylikodalta suuntana Siilastupa. Polku kulki aivan Kitkajoen varressa ja yhtyi sitten Pieneen Karhunkierrokseen, jonka polut olivat kivikovia. Lopulta päästiin Siilastuvalla, jonne matkaa Ylikodalta kertyi n.10km. Siilastuvalta näki hienosti Jyrävän koskelle, jonka putouskorkeus on n. 9m. Ruoaksi herkkusienipastaa+nötköttiä(purkkilihaa). Lepäiltiin kunnolla ja jatkettiin matkaan n. 17 aikaan Porontimajoelle, jossa oltiin n. 20. Syötiin nuudeleita, kiisseliä ja teetä. Loppumatkasta mulle tuli tosi huono, oksettava olo ja kävely tuntui raskaalta.
Porontimajoella jouduttiin vielä siirtämään telttapaikkaa, koska se oli täynnä muurahaisia.

Oulangan kanjoni

27. 7. 13
Nukuttiin aamulla pitkään ja liikkeelle lähdettiin vasta 13 kohti Kuikkalammen laavua. Siellä syötiin mexiconpataa ja pestiin hiukset. Ihan turhaa oli sekin luksus, koska seuraava pätkä oli rankka... Tauon jälkeen löntysteltiin Suolammen laavulle päin. Ennen laavua oli nousu Konttaisella, sieltä laskeutuminen ja taas nousua. Veti kyllä jalat vähän hapoille. Perillä oltiin väsyneenä n. 20 ja väsymyksen takia tapahtuukin monia tapaturmia.. Sahasin pokasahalla etusormeen illalla. Se sai komean haavan jänteeseen asti.. Sidottiin haava niin hyvin, kuin osattiin (tai siis minä sidoin, kun äiti katsoi vierestä). Syötiin jotain iltapalaa ja käytiin nukkumaan. Haavaa särki.


28. 7. 13
Aamulla huomasin, että haava oli vuotanut. Kiva.. Käveltiin kohti Valtavaaran päivätupaa. Matkalla oli vaikeita nousuja, jotka käsi paketissa tuntuivat vielä rankemmilta. Vaikkei sitä käsillä kävelläkään?
Valtavaaralla oli komeat maisemat, jostain kohti pitäisi kuulemma näkyä Venäjälle asti. Päätettiin, että jatketaan Rukalle asti ja mennään sieltä sieltä taksilla Hautajärvelle, sieltä sitten päivystykseen Kuusamoon. Alunperin tarkoitus oli olla yötä vielä Valtavaaran lammella ja mennä bussilla Rukalta Hautajärvelle. Saavuttiin Rukalle n. klo 18 väsyneinä, rähjäisinä ja likaisina. Olin varmaan huvittava näky, kun menin lahjatavarakauppaan soittamaan taksia sormi paketissa rinkka selässä. Lopulta päästiiin Hautajärvelle, josta lähdettiin omalla autolla Kuusamoon. Siellä oli ruuhkaa, mutta laittoivat teippasivat haavan reunat ja laittoivat jonkun lastaviritelmän siihen. Sain antibioottia ja kävin vielä kotona näyttämässä haavaa. Se parantui ihan hyvin ja jäi hieno arpi muistoksi.

+ kauniit maisemat kansallispuistossa
+ sopivan pituinen reitti
+ hyvät reittimerkinnät ja opasteet
+ ei eksytty
+ kaikki meni suht hyvin
+ hyvät kelit
+kosket ja joet
- kovat ja kuluneet polut
- paljon ihmisiä
- ne kovasti odotetut korkeat saniasmetsät oli kadonneet... 
- meidän ruoat, nyt myöhemmin kun katsoo ruokalistaa niin.. olisi voinut olla kevyempää ja monipuolisempaa
-/+ korkeuserot ja paikoin fyysisesti rankka reitti 

Tämä oli minun ensimmäinen pitkä vaellus ja jostain kumman syystä se jätti kipinän tehdä ja nähdä lisää.
En usko, että palaisin tänne uudestaan, vaikka reissu oli upea kokemus.Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Seuraaksi kuitenkin suuntaan kohti erämaisempia ja rauhallisempia kohteita.

Muutama sana luonto-ohjaajaksi opiskelemisesta

Minne hakisin? Mitä, jos kyllästyisin siihen? Onko tämä kuitenkaan minun ala?
Miljoonat kysymykset pyörivät päässä, kun ysiluokka alkoi loppua ja piti valita jatko-opiskelupaikka.
Minun ei ollut helppo valita alaa, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Punnitsin monen vaihtoehdon välillä ja päädyin lopulta luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon, opiskelemaan luonnon ammattilaiseksi. Ensin olin hakemassa Koulutuskeskus Salpaukseen, mutta monen mutkan kautta opiskelupaikaksi varmistui Savon ammatti- ja aikuisopisto, Toivalassa. Tässä sitä nyt ollaan jo toisella vuodella opiskeluissa ja päivääkään en ole katunut valintaani.

Mikä se luonto-ohjaaja sitten on?
Luonto-ohjaaja ohjaa asiakkaita luonnossa. Noin yksinkertainen lause käsittää kuitenkin laajan alan. Meidän opiskelu on monipuolista ja epäsäännöllistä, niin kuin tuleva työkin. Luonto-ohjaaja voi työskennellä esim. moottorikelkka- ja mönkijäsafareilla, maastoruokailuissa, hevosvaelluksilla, ulkoilureittien kunnostamisessa, kalastus-tai metsästysoppaana. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja monipuolisuus onkin avainsana työllistymisessä.

Normi koulupäivä...

Mitä me sitten oikein tehdään koulussa?
Kaikkea. ATTO-aineet eli ammattitaitoa tukevat opinnot ovat esim. matikkaa, kemiaa, äidinkieltä jne.
Ammattiaineina meillä on esim. vaelluksia, retkiä, luonnontuntemusta, kalastusta, ryhmien ohjausta, leikkimistä, tapahtumien järjestämistä, melontaa, mönkijöillä ja moottorikelkoilla ajoa, kiipeilyä, kokkailua, siivousta ja varustehuoltoa, kestävää kehitystä yms. Päivien pituudet vaihtelevat ja jokainen päivä on erilainen. Koulun kautta olen saanut paljon uusia elämyksiä ja intoa kokeilla erilaisia asioita, joita en olisi koskaan uskonut tekeväni.

Kerroin vähän alasta, koska monesti ihmiset kysyvät että mikäs se on, kun sanon että opiskelen luonto-ohjaajaksi. Siitä ei tiedetä kovin paljon, vielä.

Alkuhöpinöitä

Olen harkinnut blogin pitämistä jo aikaisemmin, mutta kun sain koulussa kuulla, että olisi mahdollista tehdä päättötyöksi blogi niin ajattelin, että miksi ei. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta fiilikset sen suhteen vaihtelee usein. Ja hyvin usein ne ovat sitä, että ei jaksa.. Mutta nyt ryhdistäydyn ja ahkeroin, koska  minulla on paljon kirjoitettavaa tänne.

Tosiaan, tästä tulee siis minun päättötyö. Opiskelen ammattikoulussa luonto-ohjaajaksi, mutta ei siitä sen enempää. Lisää minusta voitte lukea tuolta esittelysivulta . Seuraavassa postauksessa kerron, että mikä se luonto-ohjaaja oikein on. Tämä blogi kertoo opiskelusta, mutta mukana on myös omia reissujani ja kaikkea mikä nyt vaan sattuu liittymään aiheeseen.

 En oikein osaa etukäteen kertoa kovin paljon, että mitä kaikkea kirjoitan tänne.
Jos yhtään tuntuu siltä, että saattaisi vaikka kiinnostaa niin jäähän seurailemaan. Saatat ehkä innostua ja löytää uuden harrastuksen, kenties ammatin. Ainakin pääset matkustelemaan ympäriinsä minun kanssa :)